Lähdettiin isän kanssa puoliltapäivin kohti Kangasniemeä, täytyy myöntää että mua jännitti ihan tajuttomasti, lisäksi otsaluussa kivisteli hienoinen krapula, sillä pitihän sitä viikonloppuna viettää kunnon varpajaiset sen kunniaksi että koiruus vihdoin kotiutuu.
Perille kun päästiin oli ensimmäisenä vastassa komia rottweilerpoika Ringo ja toki talon isäntäväki! Menimme katsomaan emää ja pentuja häkille ja siellä se meidänkin pieni riiviö killitti niin nätisti. Kaikki pennut (3 jäljellä) häkistä pihalle telmimään, ja olihan siinä touhua katsottavaksi... Hirmu laukkaa, välillä naapurin puolelta vauhtia hakien ja hetken päästä oltiinkin jo jonkun ruohotupon tai puunpalan kimpussa.
Juttua olisi riittänyt vaikka ja kuinka, mutta pitihän se virallinenkin puoli hoitaa. Eli tehtiin kauppakirjat ja saatiin mukaan sekä evästä, että kennelliiton julkaisema pentuopas :) Kahvitkin meille tarjoiltiin ja sen kanssa oli tarjolla erikoisherkullista pullaa! Tulikin jo se aika että kotiinlähtö tuli ajankohtaiseksi. Muutamat valokuvat pihassa ja sitten autoon. Etukääteen jännittämäni kotimatka sujui loistavasti. Alkumatkasta herra tillotti sylissä, ja siirtyi melkopian omasta valinnastaan nukkumaan penkille viereen. Ei minkään moista jännitystä, kiljumista, stressiä tai oksentamista. Herra osoitti kyllä rohkeutensa jo tässä vaiheessa. Vähän ennen kotia herra sitten heräsi ja kiipesi syliin, painautui ihan kiinni ja katseli maisemia ikkunasta. Yhdessä vaiheessa matkaa pysähdyttiin hankkimaan Rubenille vettä. Kämmenestä herra ei suostunut kuitenkaan juomaan joten sanoin isälle että kostuttaa kuonon ympäryksen sillä vedellä. Isä teki työtä käskettyä ja Rubenin ilme oli sanoinkuvaamattoman loukkaantunut! Vielä oli ennen kotiutumista tiedossa pikapyörähdys kauppaan hakemaan jauhelihaa herran ruokaan.
Saavuimme kotiin vähän vailla viiden. Nostin herran sylistäni maahan, ja odotin että herra olisi ollut peloissaan tai näyttänyt jollain tavalla jännittävänsä, mutta EI! Siihen se napautti itsensä levälleen lepäämään keskelle pihaa ja katseli ympäristöä kovasti isäntämäisin vilkuiluin. Kissakin ilmestyi näkyviin, ja lähdöthän Ruben Väinölle antoi. Naapuri kävi pihassa, ja kehui että kovasti on itsevarman, rauhallisen ja rohkean oloinen pentu. Mielettömän rohkeasti koira irtaantui meistä ja tutkiskeli pitkin pihaa, myös kukkapenkit tutkittiin hyvin tarkkaan. Monesta kasvista otettiin myös maku näytteet. Noh, pieni mies tietää nyt myös mikä on nokkonen :D
Eräs kaukana asuva ystävä ilmoitti olevansa maisemissa, joten pyysin käymään vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä että ensimmäiset päivät rauhoitetaan. Uusiin ihmisiinkin näyttää herra suhtautuvan hyvin lungisti. Sylissäkin pysyy ilman venkoilua. Vieraitten lähdettyä laitoin pikkumiehelle kuppiin nappuloita, piimää ja jauhelihaa. Ja osa siitä jopa maistui ilman houkuttelua. Käytiin vielä ulkona ja siitä se ajatus lähti... Herra oli ilmeisen väsynyt ja sisälle tultua alkoi puolentunnin *itku-potku-raivari* osio, joka sisälsi huutoa, ja ulvontaa... Loppujen lopuksi Ruben nukahti miltei niille jalansijoille...
Äsken oli hetken hereillä, käytiin pissalla pihalla tultiin sisälle ja alkoi taas hirmuinen kiljukaula konsertti. Luulin että herra olis halunnu pihalle riekkumaan, ja jätin huomiotta. Vähän ajan päästä poju meni makuuhuoneeseen, oli kovin hiljasta... Ja kuinka ollakkaan siellä oli KAKAT! Mutta mitäpä noista, omapa oli vikani kun en osannut mukulaa lukea. Nyt sitten ollaankin taas päiväunilla, kunhan kävi ensin taas vähän lipittämässä ruokaa...
Mutta on se IHANA! Moon rakastunu siihi ;)
Kommentit