Taas on takana jännä ja pitkä päivä...
Täytyy ihmetellä miten rauhallisesti ja rohkeasti tuo kakara kaikkeen suhtautuu! Päivän eka kunnon häppeninki oli kun isäni tuli hakemaan minut ja Rubenin mökille, oli vihdoin aika lähteä tutustumaan Dakotaan. Meidän moka että kaikki ei mennyt ihan NIIN hyvin kuin olis voinu... Päästin Rubenin ensin tepastelemaan mökin pihalle ja kuinka ollakkaan, mökissä ollut dakota bongasi Rubenin jo ikkunasta ja rupesi nostamaan kierroksia. Isä otti Rubenin syliin ja minä menin sisälle hakemaan dakotaa. Neiti ei joutanut minua edes tervehtimään kun oli niin jumalaton kiire pihalle katsomaan mikä naali siellä äsken hiipparoi. D päästi raivorallia pitkin pihaa ja kun vihdoin huomasi Rubenin näytti siltä että nyt tulee Dakotalle elämänsä kallein ateria. Onneksi riittävän äänekkäästi lausutut  voimasanat pysäytti liikkeen ennenkuin mitään ehti tapahtua, siellä muuten pitäjä raikas. Hetken päästä kuitenkin jo nuoleskeltiin naamoja puolin ja toisin ja Dakota yritti Rubenia haastaa vähän jo leikkiinkin, valitettavasti Dakotan leikit on AINA kova äänisiä ja pikku herra päätti että on parempi vetäytyä tuolin alle omaan rauhaan. Kotimatka mökiltä (14km) sujui hyvin, Dakota isän kanssa takapenkillä ja minä ja Ruben herroiksi etupenkillä. Rubenin mielestä mun sylissä olis kuitenkin ollut mukavampaa, tai vielä mieluummin olkapäällä. Palautin herran omalle penkille tuon matkan aikana noin 20 kertaa... Kotipihassa tehtiin lisää tuttavuutta Dakotaan ja enää ei edes pelottanut juurikaan. Ei muuta kuin pienille päivä tirsoille...

Minun oli pakko lähteä käymään kirkolla, ja kun en uskaltanut vielä tässä vaiheessa jättää isää koirien kanssa keskenään oli ainoa vaihtoehto ottaa Ruben mukaan. Hyvin se autossa kyllä matkustaa. Tirsat jäi sen verran kesken että kakara totesi takapenkin jalkatilan loistavaks nukkumapaikaksi, ja siellä se koko matkan köllöttikin. Kirkolla meillä jäi hetki ylimääräistä aikaa, joten piti keksiä joku jaloittelupaikka. Mentiin katsomaan josko Katju tai Jutta olis kotona, ja tulihan se Katju samaan aikaan pihaan. Ruben teki aika reippaasti tuttavuutta talon superkiltin koiran Iitun kanssa joka välittömästi totesi hormonimyrskyssään että tätä kakaraa on suojeltava. Hetki kerettiin ihmettelemään, ja sitten määränpään kautta kotiin. Käväisin tosin kaupassa ja jätin herran hetkeksi autoon, ja kyllä muuten kuuli muutkin että poika on autossa itekseen. Hyvin sen ego kuitenkin sen 5 minuuttia kesti. Kotiinpäästyä oli aika taas ottaa vähän lepoa. Päiväruoka ei tosin kelvannut, kun pitkin päivää on vähän naposteltu sitä sun tätä...

Tässä illan suussa käytiin vielä katsomassa mun kummityttöä Emiliaa. Voi sitä riemua kun Ruben tajusi että nyt on omankokoista seuraa. Kovasti leikkivät keskenään ja Ruppe tutkaili pihapiiriä taas kuin vanha tekijä, myös ekat kunnon haukkunäytteet saatiin kuulla herralta. Täytyy sanoa että näillä merkeillä ei tule metsässä irtaantumisongelmaa, Ruben ei paljon mamman perään katsele. Toki tarjolla oli myös herkkuja, makkaraa, lihapullia ja piimää. Myös mun kahvikupissa kävi pieni kuono testaamassa kahvin aromeja. Saa nähdä maistuuko iltaruokakaan... Emilia ja naapurin tyttö Petra nimittivät itsensä Rubenin kummeiksi, eli ei muuta kuin juhlapäiviä odottamaan ;)

Kotiin paluu sujui hyvin, dakotakin otti Rubenin jo vastaan ihan kuin pentu kuuluisi jo kalustoon. Nyt nukkuu sekä iso että pieni. On tainnu olla turhan jännä päivä. Huominen kyllä pysytään kiltisti kotipihassa ja ihmetellään toisiamme.

Mä lähden nyt ihmettelemään tätä rauhaa ja hiljasuutta!

TUHOLISTA
*pehmohiiren pipon tupsu hupeni ;)