Kyllä on muutama päivä mennyt niin sutinalla, ettei kissaakaan oo ehtiny sanoa ku pitkähäntääseks eläämeks...
Perjantai päivä meni hyvin normisti, illalla käytiin katsomassa kavereita reilun tunnin ajan tuossa kylällä. Sen verran että pääsin edes vähän pois täältä mökiltä. Ruben yllättäen hurmasi kaikki ja hämmästytti yhden toisensa jälkeen rohkeudellaan ja avoimuudellaan, jatkuispa nämä piirteet myös vanhempana :)

Lauantaina oli satamassa kaveriporukalla rantakalankeittoa ja grillausta. Päivä oli upea ja päätinkin ottaa Rubenin mukaan kun sitä ei oikein voi Dakotan kanssa vielä kahdestaan jättää. Saatiin kaverilta auto lainaan ja sillähän me kurvailtiin pitkin iltaa. Satamassa oli paljon sakkia, joka tarkoitti Rubenille monta hellijää ja paljon rapsutuksia. Taas kerran herra käytti aikansa tutkimusretkiin, ja uusien asioitten hämmästelyyn. Harmittaa vietävästi että unohdin kameran kotiin. Ruben kävi mm. kahlaamassa nilkkojaan myöten ja maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa muikkukeittoa! Miesten pelaama Petanque oli myös Rubben mielestä kiinnostava laji, ja vähän väliä tämä pieni häirikkö saatiin hakea pois pelikentältä. Niin kivaa oli, että nuoriherra ei malttanut levätä ollenkaan, vaan koko ajan piti touhottaa ja ihmetellä. Viitisen tuntia me siellä loppujen lopuksi istuskeltiin ja ihmeteltiin ja voitte uskoa että Ruben oli aika valmista kauraa kun kotiin päästiin. Illalla lupasi yksi ystävä ottaa Rubenin pariksi tuntia hoitoon, että pääsin intohimoni Karaoken kimppuun ja vähän tuulettumaan. Tosin autolla sinnekkin, että päästään vielä kotia. Ruben oli ollut äärettömän helppo vahdittava, se oli nukkunut koko illan, ja unta riitti vielä kun päästiin kotia.

Sunnuntaina tapahtui ystäväni perheessä surullinen asia, ja koska tarvittiin mukaan kuljettaja olin mukana etujoukoissa. Ruben toki oli TAAS mukana, ja raukka joutui olemaan autossa parisen tuntia itekseen (kävin toki välillä sitä kävelyttämässä ja katsomassa) ja sekös meidän Raivo-Roopea otti pattiin. No se ainakin osoitti taas että tarvittessa ääntä löytyy!

Tänään ollaan oltu rauhallisesti, mutta liikenteessä. Oppii meiän poju ainakin reissaamaan. Hihnailukin on jo selvää kauraa, herra kulkee narun päässä kuin vanha tekijä. Tänäänkin tarvittiin hoitajaa pariksi tuntia (kuin myös huomenna). Tanssioppilaani valmistautuvat kevätjuhla esitykseen torstaille ja meillä on treenattavaa vielä kovasti huomenna ja keskiviikkona.

Kuvia ei valitettavasti nyt ole, kun minä lahopää en muistanut napata sitä mukaan. Mutta sen verran voipi sanoa, että korvat tekee kovasti nousuaan :)